Julkistusputki agentuurin uusimmista kiinnityksistä huipentuu neljänteen taiteilijalisäykseen! Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on hurmaava, herkän- mutta rouheantyylinen kuvittaja Juliana Hyrri! Agentuurille tämän uuden huikean kuvittajan kiinnitys on kuin palaisi Napan juurille: olemme jälleen monitaiteilijuuden – taidesarjakuvan, kuvataiteen & toimeksiannosta piirretyn kuvan äärellä. Juliana Hyrri, olkaa hyvät:

Juliana Hyrri (s.1989) on helsinkiläinen kuvataiteilija, kuvittaja ja palkittu sarjakuvataiteilija. Hän on valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi 2020 ja opiskelee Kuvataideakatemiassa kuvataiteen maisteriksi. Hyrrin kuvitustyyli on perinteisen ja digitaalisen hybridi, jossa pääpaino on perinteisin menetelmin toteutetuilla viivoilla ja tekstuureilla. Hän nauttii rouhean ja ilmavan jäljen yhdistelystä, herkullisesta maalauksellisuudesta ja luovan työn monipuolisuudesta. Kuva-aiheina sydäntä lähellä ovat kasvillisuus ja luonto, eläimet, lapsuutta hipovat teemat ja interiöörit, mutta Hyrri tarttuu mielellään myös abstrakteihin, psykologisiin ja filosofisiin aihelmiin. Hänen asiakkaitaan ovat muun muassa Koneen Säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Tampereen kaupunki ja Taideyliopisto.

Erikoisosaaminen: perinteiset kuvitustyylit, eläin- ja luontoaiheet, sarjakuva, kirjakuvitus, lehtikuvitus, muraalimaalaus ja tilataideteokset, hahmokuvitus, lapsille suunnattu kuvitus.

Kertoisitko vähän itsestäsi, mistä tulet ja milloin ensimmäisen kerran kuvitit tai innostuit kuvittamisesta?
Olen helsinkiläinen kuvataiteilija, teen pääasiallisesti maalauksia, sarjakuvia ja kuvituksia. Opiskellessani taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa innostuin ensin sarjakuvasta ja sen kautta kuvittaminen astui kuvioon luontevana jatkumona. Tein ensimmäisen lehtikuvitukseni vuonna 2017 Sarjainfoon.

Miten kuvitustyylisi on kehittynyt urasi aikana – mitkä ovat kuvitustesi tunnusomaisimmat piirteet ja tyylisi kulmakivet?
Joskus olin jumissa ajatuksessa, että kuvittajan täytyy olla digivirtuoosi ja kokeilinkin monenlaisia eri työskentelytapoja. Hiljalleen palauduin kädenjäljelleni ominaisiin perinteisempiin menetelmiin ja oivalsin, että voin aivan hyvin luottaa tyylini kehittymiseen sillä saralla. Niin siinä myös kävi. Yhdistelen usein käsin piirrettyä herkkää mutta rouheaa viivaa maalaukselliseen jälkeen, värien ja pintojen kanssa saatan leikkiä digitaalisesti. Pidän hirveästi tietynlaisesta elävyydestä ja monesti koen, että staattisetkin työni ovat työnjäljen kautta tavallaan liikkeessä.

Mitä tekniikkaa (ja välineitä) kuvituksissasi käytät? Ja miten kuvitusprosessi yleensä etenee?
Erityisen lähellä sydäntäni on tuo ah-niin-perinteinen koululaisenkin penaalista löytyvä lyijykynä. Se on välineenä uskomattoman monipuolinen, vaikkei ihan heti välttämättä uskoisi. Lähestulkoon kaikki viivatyöni tulee lyijykynän kärjestä, maalauksellinen jälki on puolestaan useimmiten yksiväristä nestemäistä tussia. Ladon kuvitukseni kasaan erillisistä osista digitaalisesti, jolloin kaiken ei tarvitse olla kerrasta valmista ja sommitelmalle sekä kokeiluille jää enemmän pelivaraa.

Olet myös palkittu sarjakuvataiteilija. Kerro vähän mitkä ovat tärkeimmät stepit sarjakuvan tekemisessä?
Sarjakuvan tekemisessä yksi oleellisimmista etapeista on kirjoittaminen, josta en edes tiennyt pitäväni niin paljon ennen kuin löysin sarjakuvan. Usein päässäni on selkeähkö kuva suunnittelemani sarjakuvan visuaalisesta toteutuksesta, eikä luonnosvaihe vaadi muuta kuin tekstien paikkojen miettimisen suhteessa ruutujakoon. Varsinaiset kuvat piirrän aikalailla suoraan, vaikka se vaatiikin paljon miettimistä. On ihanaa saada elementit paikoilleen hahmottelematta, koska silloin lopputuloksessa säilyy jokin välitön kepeys.

Minkälaisessa ympäristössä työskentelet? Nimeä kolme asiaa, jotka ensimmäisenä näkökenttääsi osuvat!
Mulla on tällä hetkellä kolme työpistettä: kotona keittiönpöytä, ystävän kanssa jaettu työhuone ja koulussa oma työtila. Nyt näkökentästä löytyy ainakin lasijänis, kiinanruusu ja suklaamunasta kuoriutunut Hemuli.

Miten työpäiväsi kuvittajana yleensä etenee – mitä teet ensimmäiseksi aamulla ja miten päivä yleensä päättyy?
En ole selkeiden työaikojen fani, mieluummin ripottelen töitä ympäri päivää. Kahvin äärellä aamusta on tietysti helppoa tarttua kiireisimpiin sähköposteihin. Jos iskee kunnon flow niin työpäivä saattaa venyä suhteettoman pitkälle, toisinaan on varaa höllätä enemmän. Saatan käydä asioilla kesken päivän ja niin edelleen. Luova työ sopii luonteelleni hyvin, koska se tarjoaa vastuun lisäksi paljon vaihtelua niin sisällöllisesti kuin aikataulullisesti.

Paljasta meille taiteelliset (some)idolisi! Ketä seuraat Instagramissa ja miksi fanitat heitä?
No huh! Vaikea kysymys, superhyviä tekijöitä on niin paljon.
1. Aino Louhi jakaa kanssani monitaiteisuuden ja tekee muun muassa upeita sarjakuvia, maalauksia ja kuvituksia. Lisäksi esikoissarjakuvateoksemme julkaistiin samaan aikaan. @ainolou
2. Marika Maijala, jonka kuvitustyyli ihastuttaa välittömyydellään. @marikamaijala
3. Eero Yrjölä, jonka teokset koskettavat ja jonka kanssa olen käynyt määrättömän määrän taidekeskusteluita. @eeroyrjola

Mitä teet kuvittamisen lisäksi? Mistä olet kiinnostunut vapaa-ajallasi?
Teen paljon kaikenlaisia taidehommia, näyttelyitä ja sen sellaisia. Puuhastelen kissojeni Kimmon ja Poopyn sekä viherkasvien kanssa ja keräilen visuaalista iloa tuottavia esineitä kuten posliinieläimiä, taidetta ja muita yksityiskohtia kotiini. Arjessani pyörii muutama Erityisen Tärkeä ihminen, joiden kanssa vietän aikaa useammin, ja sitten on ne kaikki muut huipputyypit. Tykkään myös ihan vain nukkua päikkäreitä.

Mikä on ollut mieleenpainuvin kuvitustoimeksianto tähän mennessä? Entä mikä olisi se unelmien kuvitusduuni?
Tein kuvituksen yhteen osaan Koneen Säätiön Eri reittejä -artikkelisarjasta. Homma jäi mieleen teeman haastavuuden vuoksi, sillä sain todella miettimällä miettiä, miten esitän artikkelin sisällön kuvallisesti. Unelmien kuvitusduuni olisi joku laaja kokonaisuus, jossa saisi piirtää paljon erilaisia eläimiä ja luontoaiheita.

Vinkkisi aloitteleville kuvitajille? Entäpä kuvitusta ensi kertaa tilaaville, tuleville asiakkaillesi?
Aloittelevalle kuvittajalle sanoisin, että tekemällä kehittyy ja pääsee eteenpäin. Suosittelen lämpimästi etsimään jonkun samanhenkisen porukan jossa tehdä, jos ei varsinaista koulua niin opisto tai vastaava on hyvä vaihtoehto. Palaute ja muilta oppiminen on luovassa työssä aina arvokasta. Kuvitusta tilaaville asiakkaille neuvon kommunikoimaan omat visiot ja ajatukset mahdollisimman kattavasti.

Tämän hetken TOP 7:

Levy: Pidän työskennellessäni auki radiota, useimmiten kanavana YleX.
Kirja: Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri, jota luin lapsena ja jonka ensimmäistä osaa luen nostalgiafiiliksissä nyt. Siinä on muuten hienot kuvitukset.
Supersankari: Courage the Cowardly Dog.
Elokuva / TV-sarja: The Crown on ollut nyt pinnalla, pian siitä on tulossa uusi kausikin.
Näyttely: Galerie Forsblomissa Kerttu Saalin Valon aikaan, ah se maalausjälki ja valo!
Kaupunki: Ranskan Angoulême, jossa justiinsa olin työmatkalla eli tietysti sarjisfestareilla. Se kaupunki muuttuu itsessään sarjakuvaksi kerran vuodessa.
Jos olisit eläin tai kasvi…: Jos eläin niin varmaan kissa, ne saa aina vaatia tehdä mitä huvittaa, loikoilla jossain kaapin päällä tavoittamattomissa ja paheksua. Jos kasvi niin joku kaktus, tyyliin vanhapoika. Piikikäs, oudon muotoinen ja vaatimattoman näköinen, mutta kukkii suurin valkoisin tai vaaleanpunaisin tuoksuvin kukin. Jotenkin se kontrasti viehättää.

Kiitos haastattelusta ja tervetuloa Napaan! Upeaan portfolioon: www.napa-agency.fi/kuvittaja/juliana-hyrri/